Ge mig höst.

Jep. En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Eipä oikein mitään selitystä. Kai elämä soljuu tällä hetkellä niin hyvin eteenpäin, että ei tarvii koota ajatuksia, tai hakea niille oikeutusta.

Jotenkin kaikki sopii niin hienosti kuvaan. Ihanin vuodenaika, ihanat ihmiset ympärillä. Ihana elämä.

Tulin viikonlopuksi ensi kertaa kesän jälkeen äidin ja isän luo. Hain mummun myös tänne. Juteltiin. Mummu kertoo, kuinka syksy on aina vaikein, minä kuinka se on helpoin. Väliajat vain kuljetaan virran mukana. Sellaista elämä on, toisena päivänä sitä ja toisena tätä.

Kuulumiset:

- Opiskelu on kivaa. Suoritettuna on jo psykologia ja säteilyn turvallinen käyttö lääketieteessä. Jäljellä biofysiikka, patologia ja fysiologia.
- Artikkeli pitäisi saada joulukuuksi valmiiksi. Sitä onneksi helpottaa ja inspiroi työhuoneen saaminen äitiyspoliklinikalta.
- Tuparit on ensi viikonloppuna. Ohjelmassa perheiden tapaaminen.

Syksyssä parasta on ne viileät aamut, jolloin voit nähdä kasteen kultaisilla lehdillä. Auringon nousu ja kirkas paiste, joka kuivattaa lehdet ja mahdollistaa niiden antautumisen tuulen vietäväksi. Ensimmäiset kuurankukat maassa, ensilumi. Tuoksukynttilät.

Ja taas mennään.

Vitsi on vauhdikasta. Koulun alku on mennyt tosi nopeeta. Meidän ensimmäinen kurssi oli psykologiaa ja sen luennot loppuivat jo. Enää jälkellä tentti ja ryhmätöiden esittelyt. En oikein ole varma mitä tässä nyt on opittu, kai sitä pitäisi muutamia persoonallisuusteorioita handlaa ja ainakin traumaattisista kriiseistä tiedän nyt melkoisesti, välillä tuntui jo että ahdistavankin paljon.

Fuksivastaavan homma on mennyt kivasti. Olen tutustunut moniin uusiin opiskelijakollegoihin ja bileissä on kyllä tullut käytyä melkoisen tehokkaasti. Hommaa on ollut koulussa ja siihen liittyvissä jutuissa itse asiassa niin paljon, että en ehdi kotona olla kuin yötä. Mutta eiköhän tämä tästä tasaannu.

Ja mahti homma on mun ja Aneskan elämäntapa-projekti. Syötyä on tullut nyt paljon terveellisemmin ja bileissäkin en ole edes juonut hirveesti. Muutamia, hih. Ja sit Hukassa alku on sujunut loistavasti. Nyt olen käynyt pari kertaa BodyPumpissa, joogassa ja tänään ois vuorossa Zumba. Huippufiilis!

Nyt luvassa parisuhdeviikonloppu. Kiva vähän hidastaa... Edes hetkeksi.

Sommaren är kort!

Näin. Sairaan nopeeta on kesä mennyt. Tuntuu jotenkin, että mitään ei ole aikaiseksi saanut, mutta kuitenkin koko ajan on ollut hurjasti tekemistä. Reissuja, muutto, ihmisiä, lämpöä, töitä. Ja über kivaa on ollut! En kyllä vaihtais. Sunnuntaina äiti ja isi heittää mut Uleåån ja sit keskiviikkona alkaakin luennot. Psykologian opiskelua, jännää! Tosin maanantaina pitää jo olla fukseja vastaanottamassa, näin fuksivastaavan ominaisuudessa, mutta sehän on pelkästään kivvaa!

Tässä muutamia otoksia kesän ajalta.

Tästä kaikki lähti. Sateenvarjon (jota ei paljoa tarvittu) alta.

Päädyttiin Helsinkiin Pride-tapahtumaan. Fash!

Luotiin yöllisiä seikkailuja Ylivieska huudeilla. Tällä reissul oltiin muute lämppäämässä Martina ja Dazzling Ladies sisää Aneskan kaa. Oli nice!

Syötiin ulkona (frukost i solen). Ja jumppailtiin ja harjoiteltiin muuveja välissä.

Ja tää kaikki iki-ihanan, oman Aneska-kultsin kaa. Muija kiitti! Sydän.

Hot hot hot!

Tässä välissä paljon töitä ja kaikenlaista muutakin pikkukivaa, mistä kaikesta ei ikävä kyllä ole kuvamateriaalia, mutta sitä kirkkaampia ja ihanampia muistoja. Niin paljon muutoksia, että ihan jännittää. Haikein mielin jätän tämän kesän Ylivieskan osalta näihin fiiliksiin, mutta odotan jo innolla tulevaa syksyä ja talvea. Kaikkea ihanaa mitä tulee olemaan. Ja kiva kun ei tarvitse syysiltojakaan enää viettää yksin.

Kiva mennä kotiin.

Työnarkomania

Jou. Kesä vaan menee ja menee. Ei täs paljoo ehdi tehdä. Kivasti oli ihania suunnitelmia, mutta niistä loppujen lopuksi aika harva on päässyt toteutukseen saakka. Osasyynä tähän on työni.

Tykkään ihan hulluna tästä työstä. Kerrompa aluksi miksi. Olen oppinut miljoona asiaa, joita en varmasti opinnoissani näin hyvin näe. Olen oppinut katetroimaan, tekemään näytteistä viljelyitä, asettamaan nenä-mahaletkun, kirjoittamaan hoitosuunnitelmia, konsultoimaan, luottamaan. Tiedän nyt huomattavasti enemmän lääkkeistä, verikoetuloksista ja sairauksista. Osaan vaikka unissani ottaa EKG:n, sekä mitata verenpaineen Riva-Roccin menetelmällä. Tutuiksi ovat tulleet myös gastroskopia, colonoskopia ja erilaiset ultraäänitutkimukset, tiedän nyt miten parhaiten löytää uä:llä kohdan, jossa aorta abdominalis haarautuu iliaca suoniksi. Ja ennen kaikkea olen oppinut inhimillisyyttä, ymmärtänyt taudin ja sairauden eron.

Kaikki tämä saa minut nousemaan aamuisin epäinhimillisen aikaisin, jotta pääsen raportille kuulemaan miten potilaat voivat, oireet kehittyvät ja haavat paranevat.

Yksi huono puoli. Olen tullut siitä lähes riippuvaiseksi. Työvuorolistat toki hankaloittavat tätä asiaa hieman, mutta jos ylitöihin on yhtään aihetta, ne varmasti teen. Tämä ei lupaa hyvää ajatellen tulevaisuutta. Huomenna nousen seitsemänteen peräkkäiseen työpäivään, sen jälkeen vietän yhden vapaan ja jatkan jälleen. Ok, onhan siinä kuitenkin vapaapäivä! Palkkaa en ainakaan ehdi tuhlata kun ei ole vapaata, mutta en työtä rahan vuoksi teekkään.


Onneksi asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Olen myös oppinut tuntemaan ihmisiä, joiden kanssa voin puhua työstä ja nyt alan hieman jo itsekin huomaamaan, että liika työ vaikuttaa vapaa-aikaani, mielenterveyteeni ja ihmissuhteisiini. Tässä on nyt paikka aktiiviselle oppimiselle.

Kuuntele Pepi ihmisiä ympärilläsi, opi. Et ehdi itse tehdä kaikkia virheitä elämäsi aikana.

Onneksi kohta alkaa koulu. Ja laiskottelu. Tosin olen kertonut olevani käytettävissä töihin joka ikinen viikonloppu vuoden loppuun saakka...

Kesäloma!

Jee jee! Meikällä oli kesälomaviikko! Kuusi päivää vapaata, ah, ihanaa. Viikon aikana ehdin ihan kiitettävästi puuhailla kaikenlaista. Tiistaina käytiin jätkien kanssa Vuoktatissa yhden yön bilereissulla. Majoituttiin Sokos Hotelin superiorhuonees ja meillä oli aivan superiso parveke, nam. Biletys jäi sitten kuitenkin vähän vähemmälle, kun ei Sotkamo oikein ollut messissä ;) Mut kylpyläkännit oli mahtavat.

Sit pakkailin mun vanhaa yksiötä pari päivää. Nyt sitten kaikki on pahvilaatikoissa ja valmiina siirtymään uuteen ihanaan kolmioon. Kuvia laitan sitten joskus jos innostun.

Viikonlopuksi hyökättiin Aneskan, Jarin ja Juhiksen kaa Helsinkiin. Pride!

@ Picnic

@ the Hotel

Posin' @ the HotelRooM

@ dtm feat Aneska-love

Hesa oli mahtava! Majoituttiin Scandic Simonkentässä, joten sijainti citylomalle oli optimaalinen. Shoppailtiin joka päivä. Ostin kivoja paitoja, sit kengät, laukun, shortseja ja aurinkolasit. Niin ja koruja tottakai.

Sitten syötiin myös hyvin. Herkullisia kahviloita ja nice ravintoloita. Söin muuten ekaa kertaa buffalon maito juustoa, oli aika ihana, pehmeä maku.

Biletys oli luonnollisesti tärkee osa. Molempina iltoina oltiin Mamassa, jossa kyllä oli tosi jees meno. Perjantaina meni aikalailla normibiletyksellä. Lauantaina oltiin sitten puistopiknikillä, jossa nautittiin jo ekat skumpat. Illalla päädyttiin siis jälleen mamaan, jonne jono oli monta sataa metriä, mutta onneks päästiin suoraan sisään jonon ohi. Baaris sitten tilattiin pelkästään skumppaa, ja sitä taisikin heilahtaa aikalailla. Sen verran ainakin, että jatkoillakin pyörähdettiin.

Koko viikonloppua siivitti mieletön ilma! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja lämmintä oli reilusti yli hellerajan. Onneksi hotellihuoneessa ilmastointi ;)

Nyt sitten paluu töihin, ja viikonloppuna vähän muuttohommia! Oon niin ilonen!

Vapaata

Jep jep. Neljä päivää vapaata meni kuten oletettua aika nopeesti. Kävin tosiaan Oulus mutkan. Pidettiin kevyt tutkimuspalaveri ja sitten näin monia ystäviä. Oli aivan ihanaa. Ylivieskaan palasin sitten eilen, ja illalla oltiinkin siellä paikallisen synttäribileissä aneskan kanssa.

Oli tosi kiva ilta, jotenkin nostalginen. Illan lopputulemana on kiitollisuus siitä, että on muuttanut pois täältä ja nähnyt vähän enemmän asioita. Varmastikin ihmiset, jotka ovat valinneet tänne jäädä ovat onnellisia sen kanssa. Mutta jos minä olisin tänne jäänyt, niin olisin niin eri ihminen, enkä kyllä ollenkaan positiivisessa mielessä. Kiva on käydä. Ja kyllähän me aneskan kanssa keräiltiin aika paljon (vinoja) katseita. Ehkä sitä tuli pukeuduttuakin hieman provosoivasti (= täysin normaali bilevarustus). Yka ei ehkä ole valmis. Hihi.

Nyt sitten aloittelin tässä tilastollisen tutkimuksen opiskelua. Satuin löytämään loistavan oppikirjan aiheesta kirja-alesta eurolla. Hyvä tuuri kyllä, sillä toi kirja on just sitä mitä mä tarviin, et pääsen joskus etenemään tässä tutkimuksessa. Tosin kyllä tuon kanssa varmasti pari viikkoa menee taistellessa.

Ainiin. Parturiin tässä pitäisi päästä. Ainakin enne Helsingin Prideihin menoa 2. heinäkuuta. Olen nyt aivan rakastunut tuohon Milan Stankoviciin, ja suunnittelin vähän tällaista stiiliä.

En kyllä ennen ole ollut niin innoissani tuollaisesta otsatukasta, mutta nyt taidan olla sille valmis. Ja sit ehk vähän jotain kultaista sävyä tumman sekaan.. Jep.

Ja vielä,
Milan S. - Face
sydän.

Ps. Ikävä. Mut joo, huomenna töihin, tulee muuta ajateltavaa. Jeeah!

Kesähommia

Nyt ois sit ekat vapaat menossa. Pitkä viikonloppu, torstaista sunnuntaihin. Tosin tietysti olen niin tunnollinen, että kun tervehdyin siitä ihmeen nieluinfektiostani töihin viime viikolla, niin nyt se sitten tuli uusiks. Eka vapaapäivä ja uusi antibioottikuuri. Varmasti maanantaina olen jo kunnossa töihin.

En kyllä sairaslomalle olisi enää halunnutkaan, sillä tykkään hoitsun työstä edelleen ihan hullun paljon. Tuo on tosi kivaa, ja jopa aamuvuoroon nouseminen aamulla puoli kuudelta ei haittaa. Eli siis kunhan tämä nieluhomma ei mun vapaapäiviä täysin pilaa, niin kaikki ok.

Nyt istun junassa kohti Oulua. Käyn siellä pikavisiitillä. Haen tutkimusohjaajaltani yhden statistisen tietokoneohjelman sekä muutamia artikkeleita, niin saan tuota tutkimuskesääkin jotenkin käyntiin. Sitten suunnittelin näkeväni muutamia ystäviä, ikävähän tässä jo ihmisiä tulee, kun yhtäkkiä joutuukin yka-cityyn, pois kotoa… Joo kyllä se Oulu kodilta tuntuu.

Ykas on kyl ollut kanssa kivaa. Onneksi aneska on täällä, niin säädetään kaikenlaista. Värjäiltiin tossa anen hiuksia, yökyläiltiin ja syötiin aamupalaa terassilla. Ihana maaseudun rauha. Kyllä tämä on kanssa koti, toisenlainen sellainen.

Oiskohan se viikonloppuna bileet? Viime kerta… En edes muista. Ylivieskan paikallisessa olis synttäritkin.