Ja taas mennään.

Vitsi on vauhdikasta. Koulun alku on mennyt tosi nopeeta. Meidän ensimmäinen kurssi oli psykologiaa ja sen luennot loppuivat jo. Enää jälkellä tentti ja ryhmätöiden esittelyt. En oikein ole varma mitä tässä nyt on opittu, kai sitä pitäisi muutamia persoonallisuusteorioita handlaa ja ainakin traumaattisista kriiseistä tiedän nyt melkoisesti, välillä tuntui jo että ahdistavankin paljon.

Fuksivastaavan homma on mennyt kivasti. Olen tutustunut moniin uusiin opiskelijakollegoihin ja bileissä on kyllä tullut käytyä melkoisen tehokkaasti. Hommaa on ollut koulussa ja siihen liittyvissä jutuissa itse asiassa niin paljon, että en ehdi kotona olla kuin yötä. Mutta eiköhän tämä tästä tasaannu.

Ja mahti homma on mun ja Aneskan elämäntapa-projekti. Syötyä on tullut nyt paljon terveellisemmin ja bileissäkin en ole edes juonut hirveesti. Muutamia, hih. Ja sit Hukassa alku on sujunut loistavasti. Nyt olen käynyt pari kertaa BodyPumpissa, joogassa ja tänään ois vuorossa Zumba. Huippufiilis!

Nyt luvassa parisuhdeviikonloppu. Kiva vähän hidastaa... Edes hetkeksi.

Sommaren är kort!

Näin. Sairaan nopeeta on kesä mennyt. Tuntuu jotenkin, että mitään ei ole aikaiseksi saanut, mutta kuitenkin koko ajan on ollut hurjasti tekemistä. Reissuja, muutto, ihmisiä, lämpöä, töitä. Ja über kivaa on ollut! En kyllä vaihtais. Sunnuntaina äiti ja isi heittää mut Uleåån ja sit keskiviikkona alkaakin luennot. Psykologian opiskelua, jännää! Tosin maanantaina pitää jo olla fukseja vastaanottamassa, näin fuksivastaavan ominaisuudessa, mutta sehän on pelkästään kivvaa!

Tässä muutamia otoksia kesän ajalta.

Tästä kaikki lähti. Sateenvarjon (jota ei paljoa tarvittu) alta.

Päädyttiin Helsinkiin Pride-tapahtumaan. Fash!

Luotiin yöllisiä seikkailuja Ylivieska huudeilla. Tällä reissul oltiin muute lämppäämässä Martina ja Dazzling Ladies sisää Aneskan kaa. Oli nice!

Syötiin ulkona (frukost i solen). Ja jumppailtiin ja harjoiteltiin muuveja välissä.

Ja tää kaikki iki-ihanan, oman Aneska-kultsin kaa. Muija kiitti! Sydän.

Hot hot hot!

Tässä välissä paljon töitä ja kaikenlaista muutakin pikkukivaa, mistä kaikesta ei ikävä kyllä ole kuvamateriaalia, mutta sitä kirkkaampia ja ihanampia muistoja. Niin paljon muutoksia, että ihan jännittää. Haikein mielin jätän tämän kesän Ylivieskan osalta näihin fiiliksiin, mutta odotan jo innolla tulevaa syksyä ja talvea. Kaikkea ihanaa mitä tulee olemaan. Ja kiva kun ei tarvitse syysiltojakaan enää viettää yksin.

Kiva mennä kotiin.