Ge mig höst.

Jep. En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Eipä oikein mitään selitystä. Kai elämä soljuu tällä hetkellä niin hyvin eteenpäin, että ei tarvii koota ajatuksia, tai hakea niille oikeutusta.

Jotenkin kaikki sopii niin hienosti kuvaan. Ihanin vuodenaika, ihanat ihmiset ympärillä. Ihana elämä.

Tulin viikonlopuksi ensi kertaa kesän jälkeen äidin ja isän luo. Hain mummun myös tänne. Juteltiin. Mummu kertoo, kuinka syksy on aina vaikein, minä kuinka se on helpoin. Väliajat vain kuljetaan virran mukana. Sellaista elämä on, toisena päivänä sitä ja toisena tätä.

Kuulumiset:

- Opiskelu on kivaa. Suoritettuna on jo psykologia ja säteilyn turvallinen käyttö lääketieteessä. Jäljellä biofysiikka, patologia ja fysiologia.
- Artikkeli pitäisi saada joulukuuksi valmiiksi. Sitä onneksi helpottaa ja inspiroi työhuoneen saaminen äitiyspoliklinikalta.
- Tuparit on ensi viikonloppuna. Ohjelmassa perheiden tapaaminen.

Syksyssä parasta on ne viileät aamut, jolloin voit nähdä kasteen kultaisilla lehdillä. Auringon nousu ja kirkas paiste, joka kuivattaa lehdet ja mahdollistaa niiden antautumisen tuulen vietäväksi. Ensimmäiset kuurankukat maassa, ensilumi. Tuoksukynttilät.

Olen (-ko) nörtti. (?)

Juu, tänää taas tutkimus etenee. Tapasin statistikkoa ja parin viikon päästä alkaa tutkiminen sitten ihan aikuisten oikeasti. Olen vahvasti tiellä palaamassa vanhoihin lukion nörttiaikoihin (ks. kuva). Vähän kyllä jännää. Ajattelin, että nörttääminen olisi tältä elämältä jo ohi, mutta ilmeisestikin sitä vielä pääsee äheltämään asioiden parissa, joiden tekemiseen on joskus vaikea löytää järkevää syytä, eikä niissä ole minkäänlaisia tulostakeita. Tämän viikon projektina on kääntää kolmen sivun tutkimussuunnitelma -lyhennelmä suomeksi.


Tulin just Jennin luota. Oli olut- ja viinimaistajaisilta. Tosi kivaa. Juteltiin paljon ja herkuteltiin. Italialainen viini jätti vähän laimean maun, mutta vahvasti suomalainen olut paikkasi tilannetta onnistuneesti. Ja se jälkkäri. Keksipohja-suklaa-kerma-tuorejuusto-naminami-kakku. < 3

Huominen päivä menee SULLE -tuntien parissa. Eli taas opetetaan kasiluokkalaisille seksuaalisuutta, unelmia ja lemmenleikkejä. Nää tunnit on kyl kivoja. Jotenki ihanaa ku voi kertoa asioista ja niiden oikeilla nimillä. Ei kuitenkaa siis mitään seksististä kansankiihotusta, vaan puhdasta identiteetin kehittymisen tukemista ja vähän käytännön ohjeita.

Sit illalla taas kotikotiin ja perjantaiaamuna töihin. Ehkä taas avaudun mun hoitsuseikkailuista viikonloppuna. Jotenkin nyt kun asiasta on jutellu kurssikavereidenkin kaa, nii tuntuu, et ihan hyvä saada tuntumaa ihan oikeisiin, käytännön asioihin. Ei tarvitse kirjan takaa suoraan sinne vastaanotolle painella. Eikä esittää valmiina lääkärinä osaavansa tuseerata (viittaus Kalevan artikkeliin lääkäreiden surkeasta osaamisesta), vaikka ei sitä koskaan ole oikeastaan tehnyt.

Valitsin jo vaatteet huomiselle. Vielä pitäisi asusteet miettiä. Meni ehk vain kakskyt minuuttia! Toiset parikymmentä sit niihin asusteisiin. Salainen harrastus numero 1.

Tutkija, näyttelijä ja avuton opiskelija? Ystävä?

Aamu alkoi jälleen hassulla tanssihetkellä. Tiedätkö, kun asettaa mp3-soittimen korville, musiikki vain pakottaa tanssimaan. Tätä tapahtuu mulle nykyään tosi usein, jotenki hassua. Sit yritinkin käydä luennolla, mutta kyllähän totuus on, että opiskelu on tällä hetkellä melkoista suossa tarpomista.

Tutkijatapaaminen oli jännä. Ohjaajani puhui koko ajan väitöskirjasta, ja jouduin korjaamaan, että yritän nyt aluksi tehdä vain syventävän tutkimuksen, joka meil on pakollinen. Sitten EHKÄ väikkäri, huih. Jotenkin se ajatus kuitenkin kiehtoo... Viikonloppuna teen tutkimussuunnitelmaa ja ensi viikolla haetaan apurahaa. Myöhemmin sitten hyökkään nuorten naisten testosteronitasojen kimppuun! Jei!

Speksiharkat kyllä kruunasi päivän. Oli kivaa. Neljä tuntia harkattiin, naurettiin ja chillattiin. 6-vuotiaan näytteleminen alkaa sujua jo melko hyvi!

Huomenna sitten kotikotiin ja perjantaina eka hoitsuvuoro, saas nähdä. Jos ei mee putkee, nii sit vaa kokeillaa uusiks ja opetellaan. Niin se elämässä menee. Tällä hetkellä aika monen ihmisen elämä mun ympärillä on aika myllerryksessä, ja yritän auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin välillä tuntuu, että ei se oikein riitä... Itse olen tässä pari viikkoa saanut voimaa eräästä naisesta ja toivottavasti suoraan, tai vaikka mun kautta sitä välittyy myös raksuille!

Kate Ryan <3


"I close my eyes and I realise, something deep inside
Makes me feel alive, I seek to find, a better state of mind
I'm gonna live my life"