
Jep. En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Eipä oikein mitään selitystä. Kai elämä soljuu tällä hetkellä niin hyvin eteenpäin, että ei tarvii koota ajatuksia, tai hakea niille oikeutusta.
Jotenkin kaikki sopii niin hienosti kuvaan. Ihanin vuodenaika, ihanat ihmiset ympärillä. Ihana elämä.
Tulin viikonlopuksi ensi kertaa kesän jälkeen äidin ja isän luo. Hain mummun myös tänne. Juteltiin. Mummu kertoo, kuinka syksy on aina vaikein, minä kuinka se on helpoin. Väliajat vain kuljetaan virran mukana. Sellaista elämä on, toisena päivänä sitä ja toisena tätä.
Kuulumiset:
- Opiskelu on kivaa. Suoritettuna on jo psykologia ja säteilyn turvallinen käyttö lääketieteessä. Jäljellä biofysiikka, patologia ja fysiologia.
- Artikkeli pitäisi saada joulukuuksi valmiiksi. Sitä onneksi helpottaa ja inspiroi työhuoneen saaminen äitiyspoliklinikalta.
- Tuparit on ensi viikonloppuna. Ohjelmassa perheiden tapaaminen.
Syksyssä parasta on ne viileät aamut, jolloin voit nähdä kasteen kultaisilla lehdillä. Auringon nousu ja kirkas paiste, joka kuivattaa lehdet ja mahdollistaa niiden antautumisen tuulen vietäväksi. Ensimmäiset kuurankukat maassa, ensilumi. Tuoksukynttilät.
