Heräämisiä

Tällä viikolla jokainen aamu on ollut erilainen. Maanantaina rauhallinen, tiistaina jalat kantoivat vasta iltapäivällä kahden jälkeen, keskiviikkona nousin virkeänä vähän ennen seitsemää ja tänään torkutin puoli tuntia.

Maanantaina käytiin pitämässä vähän seksuaalikasvatusta taas kasiluokkalaisille. Homma meni ok kahden ekan ryhmän kanssa, mutta viimeisessä tuli vähän ongelmia. Ryhmä oli täysin hiljainen ja katseet viestivät niin paljon, että tuntui kuin olisin ollut jokin seksihullu. Joo, saattaa vaikuttaa, että luokan enemmistö oli tälle alueelle tyypilliseen uskontokuntaan kuuluvia tyttöjä.

Mut sit tosi kivojakin juttuja on ollut! Speksin saunailta maanantaina, ja läpäri eilen. Kyllä siitä hyvä tulee. Meidän julistekin on jo valmis ja facebook-event on tehty, eli alkaa vaikuttaa aika todelliselta tää juttu.

Tänään olis taas luentoja. Mutta ajattelin mennä salille ja pakata, koska illalla lähden taas viikonlopuksi töihin. Sit iltapäivällä suuntaan koululle lukemaan vähän. Joo näin teen.

ps. rakastan sinua

aamukahvi.

Onko se lintu? Onko se lentokone?

Huh mikä päivä! Heräsin hyvissä ajoin puoli kahdeksan maissa ja vietttelin rauhallisen aamun kahvikupin ja datailun parissa. Siihenpä se rauhallisuus sitten jäikin. Pakkailin tässä vaiheessa onneksi matkatavaroita valmiiksi, autuaan tietämättömänä tulevasta.

Mammi haki mut vähä ennen ysiä ja sit lähdettiin pitämään seksuaalikasvatusta kasiluokkalaisille. Kolme kertaa puolentoista tunnin sessio. Iltapäivän viimeisessä ryhmässä alkoi kondomin asettamisen harjoittelu dildon päälle menettää jännitystään. Mutta onhan se niin, että seksistä on kiva puhua, hih, ainakin teinit saa kuuntelemaan.

Kolmelta tulin sit kotiin, aloin suomentamaan sitä tutkimussuunnitelman lyhennelmää. Se oli valmis 16.40. Tästä kymmenen minuutin kuluttua se oli lähetettynä eteenpäin ja muut mailit kahlattuna. Sitten iski morkkis. Tällä viikolla tulee ainoostaan yks treenipäivä. Soitin, ja sain paikan 17.30 alkavasta jumpasta. Tässä vaiheessa sitten pakkasin muutaman sekunnin matkatavaroita taas ja lähdin sit jumppaa.

Jumpassa oli ihanaa. Tein melkeen koko ajan raskaimmilla mahdollisilla painoilla, eli vitosilla. Vitsi tuntu hyvältä. Kunnon kidutusta. Morkkis ainakin vähän hälveni. Tosin hauikset ja reidet huutaa sen verran hoosiannaa, et saas nähdä huomenna töissä miten tuo liikkuminen / liikuttaminen onnistuu.

No joo, jumppa loppu 18.30 eli aikalailla tasan puoli tuntia enne junan lähtöä. Hikisenä kämpille, nopee vaatteiden vaihto, kamat niskaan ja asemalle. Sit ku olin kauheessa kiireessä ostamassa lippua, niin joku ulkomaalainen tuli kysyyn apua junamaatin käytössä. Ravasin sit kahen maatin väliä. Kumpikin sai lopulta lipun ja sit hirveetä kyytii junaan. Junasta soitin sitten vielä pari puhelua, niin kauan kun kenttää riitti.

Nyt alkaa vähän rauhoittua. Missäköhän välissä mun elämästä tuli tällanen VRkakkonen, minuuttiaikataulu, joka toimii miten sattuu. Niin no, siis tykkään tällaisista päivistä, näitä nyt vain on ollut aika usein. Ehkä tällä pakoilen jotain… yksinäisyyttä?

Isä lupas tulla hakemaan asemalta. Äiti lupas tehdä eväät valmiiksi huomiselle. Kiva mennä kotiin.

Hyvä päivä

Olipas kivaa. Töihin jaksoin helposti, vaikka herätys oli melko aikane. Olin niin innoissani, että join aamulla isän mulle ja sille keittämät kahvit. Kaikki. Ei siin ollukkaa kyl ku kolme mukia, mutjoo. Keitin sit isille uutta ennen ku lähdin.

Töissä oli kivaa! Ihana päästä tekemään jotain ihan uutta. Oli vaa hieman avuton olo suurimman osan päivästä ja parhaimmassa iskussa olin tauoilla. Naisvaltaiset alat, sydän. 14.45 olin tabula rasa, mutta innolla odotan huomisaamua, osaan jo niin paljon enemmän. Ja aion opetella Riva-Roccin menetelmän huomenna, jjeeeeh!

Päivän kruunasi äidin valmistelema ruokapöytä "työn raskaan raatajalle" ja päivällisen jälkeen otetut parin tunnin päikkärit. Sit menikin loppuilta siskojen ja niiden poikien kanssa. Nyt tilanne mummulassa on rauhoittunut, kun muut on menny nukkuu. Nyt sit katsotaan äidin kanssa telkkuu ja keskustellaan sähköiskuista.