Kesähommia

Nyt ois sit ekat vapaat menossa. Pitkä viikonloppu, torstaista sunnuntaihin. Tosin tietysti olen niin tunnollinen, että kun tervehdyin siitä ihmeen nieluinfektiostani töihin viime viikolla, niin nyt se sitten tuli uusiks. Eka vapaapäivä ja uusi antibioottikuuri. Varmasti maanantaina olen jo kunnossa töihin.

En kyllä sairaslomalle olisi enää halunnutkaan, sillä tykkään hoitsun työstä edelleen ihan hullun paljon. Tuo on tosi kivaa, ja jopa aamuvuoroon nouseminen aamulla puoli kuudelta ei haittaa. Eli siis kunhan tämä nieluhomma ei mun vapaapäiviä täysin pilaa, niin kaikki ok.

Nyt istun junassa kohti Oulua. Käyn siellä pikavisiitillä. Haen tutkimusohjaajaltani yhden statistisen tietokoneohjelman sekä muutamia artikkeleita, niin saan tuota tutkimuskesääkin jotenkin käyntiin. Sitten suunnittelin näkeväni muutamia ystäviä, ikävähän tässä jo ihmisiä tulee, kun yhtäkkiä joutuukin yka-cityyn, pois kotoa… Joo kyllä se Oulu kodilta tuntuu.

Ykas on kyl ollut kanssa kivaa. Onneksi aneska on täällä, niin säädetään kaikenlaista. Värjäiltiin tossa anen hiuksia, yökyläiltiin ja syötiin aamupalaa terassilla. Ihana maaseudun rauha. Kyllä tämä on kanssa koti, toisenlainen sellainen.

Oiskohan se viikonloppuna bileet? Viime kerta… En edes muista. Ylivieskan paikallisessa olis synttäritkin.

Status normalisoitunut

Möh. Täysolo. Ensimmäistä kertaa kirjoittelen tähän blogiin koululta. Kävin tos just syömässä ja vetäsi nassuun sellasen bbq-kalkkuna pizzan, joten ei paljoo tällä hetkellä hotsita tuo liikkuminen.

Aamulla oli elvytysopetusta. Tosi kivaa! Opeteltiin tosin ihan perusteita, eli painelu-puhallus-elvytystä. Mut sit tsekattiin myös vähän defibrillaattorin käyttöä ja toimintaa. Eilisissä harkoissa opeteltiin tekemään sidoksia ja puhuttiin onnettomuustilanteesta yleensä. Harkkojen jälkeen luin viel pari tuntii eikosanoideista, kun en luennolle jaksanut mennä.

Oikeastaan pelailen vähän aikaa ja odottelen biokemian uusinnan tuloksia. Olisi kiva tietää miten tentissä kävi, ennen kuin lähden viikonlopuksi taas pois. Olisipa sitten yksi asia mielestä vähemmän.

Tänään tajusin taas jotain ihmisistä ja itsestäni. Ihmisistä tajusin sen, että jotkut ovat vain kertakaikkiaan sellaisia, että he eivät kykene toimimaan itsenäisesti ja kaikki pitäisi tarjoilla kultatarjottimelta heille. Itsestäni tajusin sen, että inhoan tällaista todella paljon. Johtunee varmasta omasta itsekkyydestäni ja itsenäisyydestäni. Mutta juu, jos aikuinen ihminen ei osaa asioitaan hoitaa ajallaan, ja sitten vielä kehtaa tulla siitä muita syyttämään, niin voi painua mun puolesta vaikka hevon peehen. Ankia.

Doh, eiköhän se taas tästä. Kohta hypätää Annen kaa junaa ja kohti ykaa. Pitäs taas tehdä ainakin kahta työtä, mut ihan kivaa. Ainakaan opiskella en ehdi = loma.

Ois kiva taas treenaa ranskaa; ce weekend je suis au travail.

Onko se lintu? Onko se lentokone?

Huh mikä päivä! Heräsin hyvissä ajoin puoli kahdeksan maissa ja vietttelin rauhallisen aamun kahvikupin ja datailun parissa. Siihenpä se rauhallisuus sitten jäikin. Pakkailin tässä vaiheessa onneksi matkatavaroita valmiiksi, autuaan tietämättömänä tulevasta.

Mammi haki mut vähä ennen ysiä ja sit lähdettiin pitämään seksuaalikasvatusta kasiluokkalaisille. Kolme kertaa puolentoista tunnin sessio. Iltapäivän viimeisessä ryhmässä alkoi kondomin asettamisen harjoittelu dildon päälle menettää jännitystään. Mutta onhan se niin, että seksistä on kiva puhua, hih, ainakin teinit saa kuuntelemaan.

Kolmelta tulin sit kotiin, aloin suomentamaan sitä tutkimussuunnitelman lyhennelmää. Se oli valmis 16.40. Tästä kymmenen minuutin kuluttua se oli lähetettynä eteenpäin ja muut mailit kahlattuna. Sitten iski morkkis. Tällä viikolla tulee ainoostaan yks treenipäivä. Soitin, ja sain paikan 17.30 alkavasta jumpasta. Tässä vaiheessa sitten pakkasin muutaman sekunnin matkatavaroita taas ja lähdin sit jumppaa.

Jumpassa oli ihanaa. Tein melkeen koko ajan raskaimmilla mahdollisilla painoilla, eli vitosilla. Vitsi tuntu hyvältä. Kunnon kidutusta. Morkkis ainakin vähän hälveni. Tosin hauikset ja reidet huutaa sen verran hoosiannaa, et saas nähdä huomenna töissä miten tuo liikkuminen / liikuttaminen onnistuu.

No joo, jumppa loppu 18.30 eli aikalailla tasan puoli tuntia enne junan lähtöä. Hikisenä kämpille, nopee vaatteiden vaihto, kamat niskaan ja asemalle. Sit ku olin kauheessa kiireessä ostamassa lippua, niin joku ulkomaalainen tuli kysyyn apua junamaatin käytössä. Ravasin sit kahen maatin väliä. Kumpikin sai lopulta lipun ja sit hirveetä kyytii junaan. Junasta soitin sitten vielä pari puhelua, niin kauan kun kenttää riitti.

Nyt alkaa vähän rauhoittua. Missäköhän välissä mun elämästä tuli tällanen VRkakkonen, minuuttiaikataulu, joka toimii miten sattuu. Niin no, siis tykkään tällaisista päivistä, näitä nyt vain on ollut aika usein. Ehkä tällä pakoilen jotain… yksinäisyyttä?

Isä lupas tulla hakemaan asemalta. Äiti lupas tehdä eväät valmiiksi huomiselle. Kiva mennä kotiin.