Työnarkomania

Jou. Kesä vaan menee ja menee. Ei täs paljoo ehdi tehdä. Kivasti oli ihania suunnitelmia, mutta niistä loppujen lopuksi aika harva on päässyt toteutukseen saakka. Osasyynä tähän on työni.

Tykkään ihan hulluna tästä työstä. Kerrompa aluksi miksi. Olen oppinut miljoona asiaa, joita en varmasti opinnoissani näin hyvin näe. Olen oppinut katetroimaan, tekemään näytteistä viljelyitä, asettamaan nenä-mahaletkun, kirjoittamaan hoitosuunnitelmia, konsultoimaan, luottamaan. Tiedän nyt huomattavasti enemmän lääkkeistä, verikoetuloksista ja sairauksista. Osaan vaikka unissani ottaa EKG:n, sekä mitata verenpaineen Riva-Roccin menetelmällä. Tutuiksi ovat tulleet myös gastroskopia, colonoskopia ja erilaiset ultraäänitutkimukset, tiedän nyt miten parhaiten löytää uä:llä kohdan, jossa aorta abdominalis haarautuu iliaca suoniksi. Ja ennen kaikkea olen oppinut inhimillisyyttä, ymmärtänyt taudin ja sairauden eron.

Kaikki tämä saa minut nousemaan aamuisin epäinhimillisen aikaisin, jotta pääsen raportille kuulemaan miten potilaat voivat, oireet kehittyvät ja haavat paranevat.

Yksi huono puoli. Olen tullut siitä lähes riippuvaiseksi. Työvuorolistat toki hankaloittavat tätä asiaa hieman, mutta jos ylitöihin on yhtään aihetta, ne varmasti teen. Tämä ei lupaa hyvää ajatellen tulevaisuutta. Huomenna nousen seitsemänteen peräkkäiseen työpäivään, sen jälkeen vietän yhden vapaan ja jatkan jälleen. Ok, onhan siinä kuitenkin vapaapäivä! Palkkaa en ainakaan ehdi tuhlata kun ei ole vapaata, mutta en työtä rahan vuoksi teekkään.


Onneksi asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Olen myös oppinut tuntemaan ihmisiä, joiden kanssa voin puhua työstä ja nyt alan hieman jo itsekin huomaamaan, että liika työ vaikuttaa vapaa-aikaani, mielenterveyteeni ja ihmissuhteisiini. Tässä on nyt paikka aktiiviselle oppimiselle.

Kuuntele Pepi ihmisiä ympärilläsi, opi. Et ehdi itse tehdä kaikkia virheitä elämäsi aikana.

Onneksi kohta alkaa koulu. Ja laiskottelu. Tosin olen kertonut olevani käytettävissä töihin joka ikinen viikonloppu vuoden loppuun saakka...

Status normalisoitunut

Möh. Täysolo. Ensimmäistä kertaa kirjoittelen tähän blogiin koululta. Kävin tos just syömässä ja vetäsi nassuun sellasen bbq-kalkkuna pizzan, joten ei paljoo tällä hetkellä hotsita tuo liikkuminen.

Aamulla oli elvytysopetusta. Tosi kivaa! Opeteltiin tosin ihan perusteita, eli painelu-puhallus-elvytystä. Mut sit tsekattiin myös vähän defibrillaattorin käyttöä ja toimintaa. Eilisissä harkoissa opeteltiin tekemään sidoksia ja puhuttiin onnettomuustilanteesta yleensä. Harkkojen jälkeen luin viel pari tuntii eikosanoideista, kun en luennolle jaksanut mennä.

Oikeastaan pelailen vähän aikaa ja odottelen biokemian uusinnan tuloksia. Olisi kiva tietää miten tentissä kävi, ennen kuin lähden viikonlopuksi taas pois. Olisipa sitten yksi asia mielestä vähemmän.

Tänään tajusin taas jotain ihmisistä ja itsestäni. Ihmisistä tajusin sen, että jotkut ovat vain kertakaikkiaan sellaisia, että he eivät kykene toimimaan itsenäisesti ja kaikki pitäisi tarjoilla kultatarjottimelta heille. Itsestäni tajusin sen, että inhoan tällaista todella paljon. Johtunee varmasta omasta itsekkyydestäni ja itsenäisyydestäni. Mutta juu, jos aikuinen ihminen ei osaa asioitaan hoitaa ajallaan, ja sitten vielä kehtaa tulla siitä muita syyttämään, niin voi painua mun puolesta vaikka hevon peehen. Ankia.

Doh, eiköhän se taas tästä. Kohta hypätää Annen kaa junaa ja kohti ykaa. Pitäs taas tehdä ainakin kahta työtä, mut ihan kivaa. Ainakaan opiskella en ehdi = loma.

Ois kiva taas treenaa ranskaa; ce weekend je suis au travail.

Blogi vähän kaikesta

Mun blogi elämästäni ja siihen liittyvistä asioista. Arkeni, juhlani, iloni, suruni, vihani ja kaikki siltä väliltä. Ei kuitenkaan pelkkää päiväkirja-avautumista, vaan asiaa mua kiinnostavista jutuista ja ehkä jopa ihan oikeasta elämästä?

Kuka mä olen? Siihen en osaa vastata, mutta pari faktaa voin heittää. Olen -89 syntynyt ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelija. Uskon ihmisiin. Uskon horoskooppeihin. Olen vesimies. Olen kiinnostunut terveydestä, kauneudesta, muodista, yhteiskunnasta, sosiologiasta, ihmissuhteista ja medioista.

Haluan avata elämääni ihmisille. Se on kai mun väylä kehittyä ihmisenä, sekä oppia tuntemaan ajan ilmiöitä, ihmisiä ja itseäni. Tahdon keskustella ihmisten kanssa, rikkoa ennakkoluuloja sekä jakaa oppimiani asiota.

Pyrin elämään elämäni niin, että voin kulkea pää pystyssä ja hymy huulilla loppuun asti, tuleepa se sitten milloin tahansa. Pyrin välttämään asioiden turhaa vatvomista. Olen varsin suora ihminen. Elän elämääni tässä, en eilisessä enkä huomisessa.

Tavoitteenani on tehdä kaikkea mitä haluan. Siksi kalenterini ja elämäni ovat varsin täynnä, juuri niinkuin tahdonkin. "Been there, done that" tulee heitettyä melko usein, niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta ehkä juuri siksi pystynkin toimimaan niin erilaisten ihmisten kanssa niin hyvin. Ehkä myös hieman samaistumaan, osittain vain luonnollisesti, mutta kuitenkin. En esimerkiksi tiedä miltä tuntuu menettää hamsteri, monia muita asioita tiedän.

"Life is what you make of it. Live it to the fullest."