Lomaa lomalla!

Juuri niin. Tarkemmin sairaslomaa kesälomalla. Sairastuin tosiaan pahimmoilleen ensi-iltaa edeltävästi järkyttävään kuumeeseen ja kurkkukipuun. Buranan voimilla sinniteltiin viikonloppu. Ja niin hyvin hommat sujui ja jäi mahtava fiilis. Onneksi syksyllä jatketaan vielä saman prokkiksen parissa, niin sit aion nauttia myös kaikista asiaan kuuluvista juhlistakin. :D

Nieluni asukki: Betahemolyyttinen Streptokokki

Noh, eniweis. Sain siis sitten kolme päivää saikkua tähän kesätöiden alkuun. Ja siihen kun lisätään listalla olevat vapaapäiväni, niin työt alkavat sitten lauantaina. Eli lomaa tuli sittenkin. Tosin vähän erilaista kuin ois toivonu. Mut hei, mieluummin olisin töissä ja odotan innolla lauantaita.

Nyt nautin tästä ykasta. Oli kiva tulla kotiin. Järjestelin yhdestä huoneesta itselleni kesäksi pikkuruista toimistoa/makuu- ja olohuonetta. Kaikki on täällä niin nättiä! Meidän kotipihalla on ainakin sataa miljoonaa eri vihreän sävyä. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja kohta viljapellot alkaa orastaa. Aika mieletöntä. En kyllä kesääni haluaisi muualla viettää. Vaikka vähän ikävä onkin.. Kesä menee nopeasti.

Nyt lähden parantelemaan ja katsomaan kun äiti leikkaa nurmikkoa, ku musta ei siihen ole. Muahahaha! :D Iltapäivällä sitten moikkaamaan aneskaa ojakylälle. Toivottavasti sinnekin paistaa aurinko. Uima-altaalle ainakin.

Lapsi aikuisen kengissä.

Outoa. Kun tajuaa tulevansa kotiin, mutta ei kuitenkaan oikeasti ole kotona. Ei ainakaan samalla tavalla kuin aiemmin. Esimerkiksi ennen, mulla oli vanhempien luona oma huone, vaatekaappi ja tilaa mun tavaroille. Nyt ne on vierassängyllä tollasena epämääräisenä kasana.

Ennen mulla oli oma vessa, jossa kokonainen peilikaappi mun lakoille, rasvoille, purkeille ja purnukoille. Nyt nää samat tavarat on mun toilettibagin vieressä tossa yhteisen vessan pöydällä. Pelottavaa.

Kai tää on nyt sitä aikuistumista sitten. Mutta oikeestaan noi on melkeenpä ainoot asiat mitkä on muuttunut. Muuten koti kyllä aina tuntuu hyvältä ja turvalliselta paikalta. Ehkä joskus saan toisenkin kodin, oman kodin, jossa on sama fiilis. Hope so. Nytkin on jo melkein, jotain pientä kuitenkin puuttuu.

Aamulla herätys puol kuudelta. Kiva mennä töihin. Aikuisten oikeasti.

Onko se lintu? Onko se lentokone?

Huh mikä päivä! Heräsin hyvissä ajoin puoli kahdeksan maissa ja vietttelin rauhallisen aamun kahvikupin ja datailun parissa. Siihenpä se rauhallisuus sitten jäikin. Pakkailin tässä vaiheessa onneksi matkatavaroita valmiiksi, autuaan tietämättömänä tulevasta.

Mammi haki mut vähä ennen ysiä ja sit lähdettiin pitämään seksuaalikasvatusta kasiluokkalaisille. Kolme kertaa puolentoista tunnin sessio. Iltapäivän viimeisessä ryhmässä alkoi kondomin asettamisen harjoittelu dildon päälle menettää jännitystään. Mutta onhan se niin, että seksistä on kiva puhua, hih, ainakin teinit saa kuuntelemaan.

Kolmelta tulin sit kotiin, aloin suomentamaan sitä tutkimussuunnitelman lyhennelmää. Se oli valmis 16.40. Tästä kymmenen minuutin kuluttua se oli lähetettynä eteenpäin ja muut mailit kahlattuna. Sitten iski morkkis. Tällä viikolla tulee ainoostaan yks treenipäivä. Soitin, ja sain paikan 17.30 alkavasta jumpasta. Tässä vaiheessa sitten pakkasin muutaman sekunnin matkatavaroita taas ja lähdin sit jumppaa.

Jumpassa oli ihanaa. Tein melkeen koko ajan raskaimmilla mahdollisilla painoilla, eli vitosilla. Vitsi tuntu hyvältä. Kunnon kidutusta. Morkkis ainakin vähän hälveni. Tosin hauikset ja reidet huutaa sen verran hoosiannaa, et saas nähdä huomenna töissä miten tuo liikkuminen / liikuttaminen onnistuu.

No joo, jumppa loppu 18.30 eli aikalailla tasan puoli tuntia enne junan lähtöä. Hikisenä kämpille, nopee vaatteiden vaihto, kamat niskaan ja asemalle. Sit ku olin kauheessa kiireessä ostamassa lippua, niin joku ulkomaalainen tuli kysyyn apua junamaatin käytössä. Ravasin sit kahen maatin väliä. Kumpikin sai lopulta lipun ja sit hirveetä kyytii junaan. Junasta soitin sitten vielä pari puhelua, niin kauan kun kenttää riitti.

Nyt alkaa vähän rauhoittua. Missäköhän välissä mun elämästä tuli tällanen VRkakkonen, minuuttiaikataulu, joka toimii miten sattuu. Niin no, siis tykkään tällaisista päivistä, näitä nyt vain on ollut aika usein. Ehkä tällä pakoilen jotain… yksinäisyyttä?

Isä lupas tulla hakemaan asemalta. Äiti lupas tehdä eväät valmiiksi huomiselle. Kiva mennä kotiin.

Olen (-ko) nörtti. (?)

Juu, tänää taas tutkimus etenee. Tapasin statistikkoa ja parin viikon päästä alkaa tutkiminen sitten ihan aikuisten oikeasti. Olen vahvasti tiellä palaamassa vanhoihin lukion nörttiaikoihin (ks. kuva). Vähän kyllä jännää. Ajattelin, että nörttääminen olisi tältä elämältä jo ohi, mutta ilmeisestikin sitä vielä pääsee äheltämään asioiden parissa, joiden tekemiseen on joskus vaikea löytää järkevää syytä, eikä niissä ole minkäänlaisia tulostakeita. Tämän viikon projektina on kääntää kolmen sivun tutkimussuunnitelma -lyhennelmä suomeksi.


Tulin just Jennin luota. Oli olut- ja viinimaistajaisilta. Tosi kivaa. Juteltiin paljon ja herkuteltiin. Italialainen viini jätti vähän laimean maun, mutta vahvasti suomalainen olut paikkasi tilannetta onnistuneesti. Ja se jälkkäri. Keksipohja-suklaa-kerma-tuorejuusto-naminami-kakku. < 3

Huominen päivä menee SULLE -tuntien parissa. Eli taas opetetaan kasiluokkalaisille seksuaalisuutta, unelmia ja lemmenleikkejä. Nää tunnit on kyl kivoja. Jotenki ihanaa ku voi kertoa asioista ja niiden oikeilla nimillä. Ei kuitenkaa siis mitään seksististä kansankiihotusta, vaan puhdasta identiteetin kehittymisen tukemista ja vähän käytännön ohjeita.

Sit illalla taas kotikotiin ja perjantaiaamuna töihin. Ehkä taas avaudun mun hoitsuseikkailuista viikonloppuna. Jotenkin nyt kun asiasta on jutellu kurssikavereidenkin kaa, nii tuntuu, et ihan hyvä saada tuntumaa ihan oikeisiin, käytännön asioihin. Ei tarvitse kirjan takaa suoraan sinne vastaanotolle painella. Eikä esittää valmiina lääkärinä osaavansa tuseerata (viittaus Kalevan artikkeliin lääkäreiden surkeasta osaamisesta), vaikka ei sitä koskaan ole oikeastaan tehnyt.

Valitsin jo vaatteet huomiselle. Vielä pitäisi asusteet miettiä. Meni ehk vain kakskyt minuuttia! Toiset parikymmentä sit niihin asusteisiin. Salainen harrastus numero 1.

Jotain uutta, jotain sinistä

Huomenna se sit alkaa. Mun ura hoitsuna. Jännää tehdä jotain ihan uutta. Olenhan toki ennenkin osastolla ollut töissä, mutta en tässä tehtävässä. Toivottavasti opin edes jotain. Onneksi mulle on ohjaaja, joka opastaa mua tämän viikonlopun.

Ja hoksasin tässä tänään, että en tosiaan ole avautunut yhtään, miksi uudistin blogia. Jotenkin tuntui, että se edellinen räpellys muistutti lähinnä teinin päiväkirjaa (poikkeaa tästä miten?). Nyt tahtoisin kirjoittaa ainakin välillä vähän erilaisia juttuja. Enkä edes enää ole sama ihminen kuin silloin, joten uusi alku on jees. Toivottavasti onnistun siinä, lupaavalta näyttää.

Kiva kyllä olla äidin ja isän luona. Kotona asiat tuntuu aina jotenki paljon helpommilta ja jopa mahdollisilta. Oulussa biokemian lukeminen lähinnä ällötti. Nyt on iha sellane olo, et vois vaikka alkaakin jo pänttäilemään, vaik viime tenttiin en lukenut kuin edellisenä päivänä. Noh, katsotaanpa sitten huomenna. Onneksi latinan tentti siirtyi...

Herätys aamulla 05.30. Toivottavasti aamulla on sininen hetki kun ajan töihin. Usein kotona on.