Outoa. Kun tajuaa tulevansa kotiin, mutta ei kuitenkaan oikeasti ole kotona. Ei ainakaan samalla tavalla kuin aiemmin. Esimerkiksi ennen, mulla oli vanhempien luona oma huone, vaatekaappi ja tilaa mun tavaroille. Nyt ne on vierassängyllä tollasena epämääräisenä kasana.
Ennen mulla oli oma vessa, jossa kokonainen peilikaappi mun lakoille, rasvoille, purkeille ja purnukoille. Nyt nää samat tavarat on mun toilettibagin vieressä tossa yhteisen vessan pöydällä. Pelottavaa.
Kai tää on nyt sitä aikuistumista sitten. Mutta oikeestaan noi on melkeenpä ainoot asiat mitkä on muuttunut. Muuten koti kyllä aina tuntuu hyvältä ja turvalliselta paikalta. Ehkä joskus saan toisenkin kodin, oman kodin, jossa on sama fiilis. Hope so. Nytkin on jo melkein, jotain pientä kuitenkin puuttuu.
Aamulla herätys puol kuudelta. Kiva mennä töihin. Aikuisten oikeasti.
