Työtä lähellä ihmistä?

eIF2 sitoo GTP:n jolloin muodostuu binäärikompleksi, tämä sitoutuu edelleen MET-aminoasyyliRNA:in, jolloin aletaan puhua ternäärikompleksista. Kiinnittyy edelleen 40S alayksikköön, joka muuttuu nyt 43S-preinitiaatiokompleksiksi.

Tässä mun päivä. Aivan helvetin mahtavaa. Sitten kun multa lääkärinä perähikiän terveyskeskuksen päivystyksessä kysytään proteiinisynteesin ensimmäistä initiaatiovaihetta niin... noh, osaanpahan vastata. Että niin. Arrrggggh! Raivostuttaa.

Inhottaa tämä juttu nyt. Ärsyttävintä tässä on se, et äksyilen sit muille, ku on niin paska fiilis tän takii. Otan tän varmaan ihan liian vakavasti. Jos tästä jää opiskelut kiinni niin sit jää. Onneks oon nyt innostunut tuosta hoitajankin työstä.

Huoh, siinä tämän päivän avautuminen. Mutta! Huomenna pääsiäislomaileen, voi ihanuus. Rukalla seuraavat neljä päivää. Otan sieltä sit toivon mukaan jotain kivoja lappi-kuviakin ja nakkaan tännekin niitä. Siis jos ehdin. Hihi. Pitkästä aikaa laskemaan, jos vain on hyvä keli. Pakkasinkin jo! (Ihan niinku ei ois mitään muuta tekemistä..)

Nyt lähen kattoon vähä ansaitusti telkkuu ja sit nukkuun. Onneksi tentti on huomenna vasta yhdeltä. Sitä ennen vähän palaveerataan mammin kanssa vielä aiheeseen liittyen. Pitäs vielä proteiinien posttranslatorisia modifikaatioita selvitellä.

Huomenna uusi päivä. Parempi sellainen. Varmasti.

Jää mun luo

Ihana biisi. Jotenkin nämä suomalaiset naislaulajat onnistuu aina tekemään muhun vaikutuksen. Irina, Marja Kiiskilä ja nyt viimeisimpänä Laura Närhi. Oikeasti, rakastan tuollaista puhdasta naisääntä, joka pääsee oikeesti toimimaan kivan akustisissa biiseissä. Lisäksi lyriikat on liian usein niin koskettavia, että laulu osuu todella syvälle.

"Mun kädet ei toimi enää niinkuin ennen. Joskus tuntuu kuin niissä ei ois tuntoo ollenkaan. Ne sivuilla roikkuu vaikka tulet minuun kiinni, mut sä et sitä huomaa, et kai tahdokaan."

Aamulla käytii mammin kaa vähän tulostelemassa Linnanmaalla, onneks ei enää tarvii olla siel. Meidän oma kampus on paljon kivempi. Vähemmän värejä toki, mutta tässä kohtaa näen sen ehkä ennemminkin positiivisena puolena.

Päivä onkin kulunut sitten muuten biokemian uusintaan lukiessa. Kävin pitkästä aikaa kaupungin kirjastolla. Oli kivaa. Törmäsinkin Sraahan ja käytiin sitten lounaalla yhdessä. Ja kokousteltua tuli kans iltapäivällä. Sen jälkee viel kävin salil ja solariumis, jos ois jossain kuosissa pääsiäisbileis. Kiva päivä, ja aina vaan paranee kun huomasin just päässeeni latinan tentin läpi! Yeeeaahhh! Yksi opintopiste ansaittu. Enää 359 lisää niin tutkinto valmis. Tää on nyt sit kai sitä optimismia.

Huomenna vähän nörttäilyy, labrarottailuu ja speksiharkkoja. Nams! Oon kyl tainnu hukkaa mun plarin, toivottavasti ohjaaja ei suutu... Onneks osaan jo melkeen replat.

En malta odottaa torstaita, enkä nyt viittaa tällä siihen uusintatenttin.

Famem vini potio solvit. - Viinin juonti poistaa nälän.

Kymmenen pistettä neitsyydestä

Joo, eka kerta jännittää aina. Sain elämäni ensimmäistä kertaa hylätyn tentistä. Voi angst. Sinäänsä tässä ei ole mitään sen kummempaa, koska biokemialle on yks hailee miten se menee, mutta nyt alko ärsyttää ku tajus, et pitää uusiks lukee samat shitit. Mitä opimme; tentin tekeminen darrassa on vaikeata. Ainakin jos pitää osata jotain, nimimerkki "stnan D-vitamiinin hydroksylaatio". Argh. Uusinta on torstaina päivällä ja heti sen loputtua lähdetään ajamaan rukalle, et eiköhän viimesetkin ahistukset siinä vaiheessa katoa.

Mun kirjahylly 1 / 5

Mutta ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin. Tänään oli lääketieteellisen latinan tentti. Olin edelleen jotenkin asennoitunut menemään siihen vasta pääsiäisen jälkeen, mutta meninkin jo tänään. Parin tunnin lukemisella aika jees. Osasin ihan kivasti kirjoitella, vaikkakin arvailin melkolailla. Ainoo minkä ihan varmasti (?!) osasin kääntää latinaksi oli "reisiluun pään kuolio".

Jes! Voittajafiilis.

Illalla oli sit speksiharkat, läpimeno bändin kaa, ja pari toimittajaakin kävi kuvailemassa. Jänskää. Sit viel vähän opetustöitäkin. Töissä on nykyään niin mukavaa, että voisin hypätä tuon koko opiskelun oikeastaan yli. Ei tarvitsisi todistella, että sattuu osamaan jotain nippelitietoa. "Kyllä niitä mineraaleja kivissä on ja piste."

Tein texmex-pataa. Ruuanlaittaminen on nykyään jotenkin surullista, kun sitä pitää aina tehdä vähintään kahden hengen annos ja sitten kuitenkin se toinen osa siitä menee seuraavana päivänä roskiin. Noh, mut eniwei, oli hyvää. Nyt maistuisi vielä lasillinen valkkaria, ihan tämän päivän kunniaksi, care to join? Anyone?

Tykkään

Onpas ollut kiva viikonloppu, tuntuu et oon saanu hirveesti aikaan. Olen ehtinyt hengaa perheen kaa. Niin ja töitäkin (kahta kolmesta, tajusin tällasen faktan tässä) oon tehnyt ja viel ihan hyvissä fiiliksissä! Maanantaina ois kyl latinan tenttikin, mutta en taida huomenna jaksaa lukee, et jos menisin sit pääsiäisen jälkeen ku on toinen mahdollisuus. Ei jaksais turhaa stressaa.

Tänään kun tulin töistä, oli veli perheineen käymässä. Siinä sitten leikin iltapäivän kolme vuotiaan veljentytön kanssa. Kysyin mimmulta, kun teimme kahdestaan koko porukalle wokkia, että milloin kasvamme aikuisiksi: "Hmm.. eilen..? keskiviikko..? kyllä se täytyy ylihuomenna tehdä." Okei, sounds like a plan. Sydän. Sit pelattiin tunti pokémon korteilla ja mä hävisin joka kerta.

Tulin vasta saunasta. Nyt otetaan isin kanssa saunakaljat ja valojakin sammuteltiin, onhan sentään Earth Hour. Huomenna uleåån. Ajattelin käydä ensi viikolla parturissa. Sit torstaina rukalle, oon ihan mielissään! Jee!

Lapsi aikuisen kengissä.

Outoa. Kun tajuaa tulevansa kotiin, mutta ei kuitenkaan oikeasti ole kotona. Ei ainakaan samalla tavalla kuin aiemmin. Esimerkiksi ennen, mulla oli vanhempien luona oma huone, vaatekaappi ja tilaa mun tavaroille. Nyt ne on vierassängyllä tollasena epämääräisenä kasana.

Ennen mulla oli oma vessa, jossa kokonainen peilikaappi mun lakoille, rasvoille, purkeille ja purnukoille. Nyt nää samat tavarat on mun toilettibagin vieressä tossa yhteisen vessan pöydällä. Pelottavaa.

Kai tää on nyt sitä aikuistumista sitten. Mutta oikeestaan noi on melkeenpä ainoot asiat mitkä on muuttunut. Muuten koti kyllä aina tuntuu hyvältä ja turvalliselta paikalta. Ehkä joskus saan toisenkin kodin, oman kodin, jossa on sama fiilis. Hope so. Nytkin on jo melkein, jotain pientä kuitenkin puuttuu.

Aamulla herätys puol kuudelta. Kiva mennä töihin. Aikuisten oikeasti.

Onko se lintu? Onko se lentokone?

Huh mikä päivä! Heräsin hyvissä ajoin puoli kahdeksan maissa ja vietttelin rauhallisen aamun kahvikupin ja datailun parissa. Siihenpä se rauhallisuus sitten jäikin. Pakkailin tässä vaiheessa onneksi matkatavaroita valmiiksi, autuaan tietämättömänä tulevasta.

Mammi haki mut vähä ennen ysiä ja sit lähdettiin pitämään seksuaalikasvatusta kasiluokkalaisille. Kolme kertaa puolentoista tunnin sessio. Iltapäivän viimeisessä ryhmässä alkoi kondomin asettamisen harjoittelu dildon päälle menettää jännitystään. Mutta onhan se niin, että seksistä on kiva puhua, hih, ainakin teinit saa kuuntelemaan.

Kolmelta tulin sit kotiin, aloin suomentamaan sitä tutkimussuunnitelman lyhennelmää. Se oli valmis 16.40. Tästä kymmenen minuutin kuluttua se oli lähetettynä eteenpäin ja muut mailit kahlattuna. Sitten iski morkkis. Tällä viikolla tulee ainoostaan yks treenipäivä. Soitin, ja sain paikan 17.30 alkavasta jumpasta. Tässä vaiheessa sitten pakkasin muutaman sekunnin matkatavaroita taas ja lähdin sit jumppaa.

Jumpassa oli ihanaa. Tein melkeen koko ajan raskaimmilla mahdollisilla painoilla, eli vitosilla. Vitsi tuntu hyvältä. Kunnon kidutusta. Morkkis ainakin vähän hälveni. Tosin hauikset ja reidet huutaa sen verran hoosiannaa, et saas nähdä huomenna töissä miten tuo liikkuminen / liikuttaminen onnistuu.

No joo, jumppa loppu 18.30 eli aikalailla tasan puoli tuntia enne junan lähtöä. Hikisenä kämpille, nopee vaatteiden vaihto, kamat niskaan ja asemalle. Sit ku olin kauheessa kiireessä ostamassa lippua, niin joku ulkomaalainen tuli kysyyn apua junamaatin käytössä. Ravasin sit kahen maatin väliä. Kumpikin sai lopulta lipun ja sit hirveetä kyytii junaan. Junasta soitin sitten vielä pari puhelua, niin kauan kun kenttää riitti.

Nyt alkaa vähän rauhoittua. Missäköhän välissä mun elämästä tuli tällanen VRkakkonen, minuuttiaikataulu, joka toimii miten sattuu. Niin no, siis tykkään tällaisista päivistä, näitä nyt vain on ollut aika usein. Ehkä tällä pakoilen jotain… yksinäisyyttä?

Isä lupas tulla hakemaan asemalta. Äiti lupas tehdä eväät valmiiksi huomiselle. Kiva mennä kotiin.

Olen (-ko) nörtti. (?)

Juu, tänää taas tutkimus etenee. Tapasin statistikkoa ja parin viikon päästä alkaa tutkiminen sitten ihan aikuisten oikeasti. Olen vahvasti tiellä palaamassa vanhoihin lukion nörttiaikoihin (ks. kuva). Vähän kyllä jännää. Ajattelin, että nörttääminen olisi tältä elämältä jo ohi, mutta ilmeisestikin sitä vielä pääsee äheltämään asioiden parissa, joiden tekemiseen on joskus vaikea löytää järkevää syytä, eikä niissä ole minkäänlaisia tulostakeita. Tämän viikon projektina on kääntää kolmen sivun tutkimussuunnitelma -lyhennelmä suomeksi.


Tulin just Jennin luota. Oli olut- ja viinimaistajaisilta. Tosi kivaa. Juteltiin paljon ja herkuteltiin. Italialainen viini jätti vähän laimean maun, mutta vahvasti suomalainen olut paikkasi tilannetta onnistuneesti. Ja se jälkkäri. Keksipohja-suklaa-kerma-tuorejuusto-naminami-kakku. < 3

Huominen päivä menee SULLE -tuntien parissa. Eli taas opetetaan kasiluokkalaisille seksuaalisuutta, unelmia ja lemmenleikkejä. Nää tunnit on kyl kivoja. Jotenki ihanaa ku voi kertoa asioista ja niiden oikeilla nimillä. Ei kuitenkaa siis mitään seksististä kansankiihotusta, vaan puhdasta identiteetin kehittymisen tukemista ja vähän käytännön ohjeita.

Sit illalla taas kotikotiin ja perjantaiaamuna töihin. Ehkä taas avaudun mun hoitsuseikkailuista viikonloppuna. Jotenkin nyt kun asiasta on jutellu kurssikavereidenkin kaa, nii tuntuu, et ihan hyvä saada tuntumaa ihan oikeisiin, käytännön asioihin. Ei tarvitse kirjan takaa suoraan sinne vastaanotolle painella. Eikä esittää valmiina lääkärinä osaavansa tuseerata (viittaus Kalevan artikkeliin lääkäreiden surkeasta osaamisesta), vaikka ei sitä koskaan ole oikeastaan tehnyt.

Valitsin jo vaatteet huomiselle. Vielä pitäisi asusteet miettiä. Meni ehk vain kakskyt minuuttia! Toiset parikymmentä sit niihin asusteisiin. Salainen harrastus numero 1.