Kymmenen pistettä neitsyydestä

Joo, eka kerta jännittää aina. Sain elämäni ensimmäistä kertaa hylätyn tentistä. Voi angst. Sinäänsä tässä ei ole mitään sen kummempaa, koska biokemialle on yks hailee miten se menee, mutta nyt alko ärsyttää ku tajus, et pitää uusiks lukee samat shitit. Mitä opimme; tentin tekeminen darrassa on vaikeata. Ainakin jos pitää osata jotain, nimimerkki "stnan D-vitamiinin hydroksylaatio". Argh. Uusinta on torstaina päivällä ja heti sen loputtua lähdetään ajamaan rukalle, et eiköhän viimesetkin ahistukset siinä vaiheessa katoa.

Mun kirjahylly 1 / 5

Mutta ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin. Tänään oli lääketieteellisen latinan tentti. Olin edelleen jotenkin asennoitunut menemään siihen vasta pääsiäisen jälkeen, mutta meninkin jo tänään. Parin tunnin lukemisella aika jees. Osasin ihan kivasti kirjoitella, vaikkakin arvailin melkolailla. Ainoo minkä ihan varmasti (?!) osasin kääntää latinaksi oli "reisiluun pään kuolio".

Jes! Voittajafiilis.

Illalla oli sit speksiharkat, läpimeno bändin kaa, ja pari toimittajaakin kävi kuvailemassa. Jänskää. Sit viel vähän opetustöitäkin. Töissä on nykyään niin mukavaa, että voisin hypätä tuon koko opiskelun oikeastaan yli. Ei tarvitsisi todistella, että sattuu osamaan jotain nippelitietoa. "Kyllä niitä mineraaleja kivissä on ja piste."

Tein texmex-pataa. Ruuanlaittaminen on nykyään jotenkin surullista, kun sitä pitää aina tehdä vähintään kahden hengen annos ja sitten kuitenkin se toinen osa siitä menee seuraavana päivänä roskiin. Noh, mut eniwei, oli hyvää. Nyt maistuisi vielä lasillinen valkkaria, ihan tämän päivän kunniaksi, care to join? Anyone?