Täydellinen stereotypia-maanantai. Kaikki ärsyttää ja ahistaa. Kalenteria ei uskalla kattoo, ku tentti painaa päälle, speksiharkkoja tulee tyhjästä ja töitä kolmen iltan. Huuuuuh!
Aamu alko ihan hyvin, koska sain aikaiseksikin jotain. Nousin muutaman torkun jälkeen ja kävin suihkussa. Aamukahvit ehdin nauttia myöskin ihan rauhassa. Yhdeksän aikaan sitten painelin heti kauppaan, ja siellä yhdessä mummojen kanssa tein viikon ostokset. Kymmeneltä olinkin jo koulussa.
Sit luinkin vaan tenttiin ja käytiin syömässä. Parsakaalikeittoa, nami! Iltapäivä sekoiltiin mammin kanssa labrassa. Mittailtiin seerumin triglyseridipitoisuuksia ja piirreltiin standardisuoria.
Tässä töitä odotellessa olin suunnitellut lukevani tenttiin, mutta onneksi aamulla ilmestyivät speksitreenit tähän väliin niin säästyn. Harkat ahistaa kalenterissa, mut sitten kun siel on niin ihan eri juttu. Perjantaina niitäkin voi sitten kirota, mutta hei, mitä maatakaatavaa mä olisin oppinut parissa tunnissa. Sitäpaitsi, nyt ehk sit motivoidun ja elättelen toiveita et huomenna on mukavampi ja tehokkaampi päivä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste angst. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste angst. Näytä kaikki tekstit
maanantai 12. huhtikuuta 2010
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Työtä lähellä ihmistä?
eIF2 sitoo GTP:n jolloin muodostuu binäärikompleksi, tämä sitoutuu edelleen MET-aminoasyyliRNA:in, jolloin aletaan puhua ternäärikompleksista. Kiinnittyy edelleen 40S alayksikköön, joka muuttuu nyt 43S-preinitiaatiokompleksiksi.
Tässä mun päivä. Aivan helvetin mahtavaa. Sitten kun multa lääkärinä perähikiän terveyskeskuksen päivystyksessä kysytään proteiinisynteesin ensimmäistä initiaatiovaihetta niin... noh, osaanpahan vastata. Että niin. Arrrggggh! Raivostuttaa.
Inhottaa tämä juttu nyt. Ärsyttävintä tässä on se, et äksyilen sit muille, ku on niin paska fiilis tän takii. Otan tän varmaan ihan liian vakavasti. Jos tästä jää opiskelut kiinni niin sit jää. Onneks oon nyt innostunut tuosta hoitajankin työstä.
Huoh, siinä tämän päivän avautuminen. Mutta! Huomenna pääsiäislomaileen, voi ihanuus. Rukalla seuraavat neljä päivää. Otan sieltä sit toivon mukaan jotain kivoja lappi-kuviakin ja nakkaan tännekin niitä. Siis jos ehdin. Hihi. Pitkästä aikaa laskemaan, jos vain on hyvä keli. Pakkasinkin jo! (Ihan niinku ei ois mitään muuta tekemistä..)
Nyt lähen kattoon vähä ansaitusti telkkuu ja sit nukkuun. Onneksi tentti on huomenna vasta yhdeltä. Sitä ennen vähän palaveerataan mammin kanssa vielä aiheeseen liittyen. Pitäs vielä proteiinien posttranslatorisia modifikaatioita selvitellä.
Huomenna uusi päivä. Parempi sellainen. Varmasti.
Tässä mun päivä. Aivan helvetin mahtavaa. Sitten kun multa lääkärinä perähikiän terveyskeskuksen päivystyksessä kysytään proteiinisynteesin ensimmäistä initiaatiovaihetta niin... noh, osaanpahan vastata. Että niin. Arrrggggh! Raivostuttaa.
Inhottaa tämä juttu nyt. Ärsyttävintä tässä on se, et äksyilen sit muille, ku on niin paska fiilis tän takii. Otan tän varmaan ihan liian vakavasti. Jos tästä jää opiskelut kiinni niin sit jää. Onneks oon nyt innostunut tuosta hoitajankin työstä.
Huoh, siinä tämän päivän avautuminen. Mutta! Huomenna pääsiäislomaileen, voi ihanuus. Rukalla seuraavat neljä päivää. Otan sieltä sit toivon mukaan jotain kivoja lappi-kuviakin ja nakkaan tännekin niitä. Siis jos ehdin. Hihi. Pitkästä aikaa laskemaan, jos vain on hyvä keli. Pakkasinkin jo! (Ihan niinku ei ois mitään muuta tekemistä..)
Nyt lähen kattoon vähä ansaitusti telkkuu ja sit nukkuun. Onneksi tentti on huomenna vasta yhdeltä. Sitä ennen vähän palaveerataan mammin kanssa vielä aiheeseen liittyen. Pitäs vielä proteiinien posttranslatorisia modifikaatioita selvitellä.
Huomenna uusi päivä. Parempi sellainen. Varmasti.
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Kymmenen pistettä neitsyydestä

Mun kirjahylly 1 / 5
Mutta ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin. Tänään oli lääketieteellisen latinan tentti. Olin edelleen jotenkin asennoitunut menemään siihen vasta pääsiäisen jälkeen, mutta meninkin jo tänään. Parin tunnin lukemisella aika jees. Osasin ihan kivasti kirjoitella, vaikkakin arvailin melkolailla. Ainoo minkä ihan varmasti (?!) osasin kääntää latinaksi oli "reisiluun pään kuolio".
Jes! Voittajafiilis.
Illalla oli sit speksiharkat, läpimeno bändin kaa, ja pari toimittajaakin kävi kuvailemassa. Jänskää. Sit viel vähän opetustöitäkin. Töissä on nykyään niin mukavaa, että voisin hypätä tuon koko opiskelun oikeastaan yli. Ei tarvitsisi todistella, että sattuu osamaan jotain nippelitietoa. "Kyllä niitä mineraaleja kivissä on ja piste."
Tein texmex-pataa. Ruuanlaittaminen on nykyään jotenkin surullista, kun sitä pitää aina tehdä vähintään kahden hengen annos ja sitten kuitenkin se toinen osa siitä menee seuraavana päivänä roskiin. Noh, mut eniwei, oli hyvää. Nyt maistuisi vielä lasillinen valkkaria, ihan tämän päivän kunniaksi, care to join? Anyone?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)